Käväisin paikallisessa ekokaupassa ihmettelemässä ja törmäsin itselleni uuteen tuttavuuteen, kookosjauhoon. Jauho on valmistettu kookosmaltosta, joka on kookosöljyn puristamisen jälkeen kuivattu jauhettu.

 

 

Kookosjauho on hyvin hienojakoista, kuitupitoista ja jauhoksi kohtuullisen vähähiilihydraattista. Lisäksi hiilihydraattien määrä suhteessa vehnäjauhoihin on huomattavasti pienempi siksikin, että kookosjauhoja käytetään ilmeisesti vain murto-osa (ilmeisesti noin 25-30 %) siitä määrästä, mitä vehnäjauhoja vastaavassa ohjeessa käytettäisiin. Tämä kompensoi kivasti myös kookosjauhojen kohtuullisen korkeaa hintaa. Sitkoa leipomuksiin ei tietenkään vehnäjauhojen lailla muodostu ja muutaman testileipomuksen jälkeen tarvittava jauhojen määräkin on vielä hiukan hakusessa, mutta joka kokeilukerrasta olen viisastunut ja ainakin täydellisen karppipannarin resepti alkaa olla jo aika lähellä!

Lisää tietoa kookosjauhosta löytyy ainakin valmistajan sivuilta.

Blogi ei ole päivittynyt, koska oikeastaan mitään ei ole tapahtunut. Helmi- ja maaliskuuta on sävyttänyt jonkunlainen ankea harmaus, koko elämä on ollut vaan tasaista ja tylsää eteenpäin tarpomista. Syömiset on arkena ollut lähes ok (paremminkin voisi siis olla) mutta poikkeustilanteita ja karmeita mässäilyjä on sattunut jokunen liikaa, joten vaatteet tuntuu vähän kiristävän. Vaa'alle en todellakaan ole uskaltautunut.

Onneksi nyt kevätauringon ja pitenevien päivien myötä tuntuu pikku hiljaa siltä, että energiaa laihduttamiseenkin saattaisi taas löytyä. Kaapissa odottaa parit uudet sitku-housut ja reilun kuukauden päässä häämöttää lomamatka, olisipa superkivaa, jos saisi edes toiset uusista housuista sinne käyttöön!

 

Heipä hei, pitkästä aikaa. Arkeen palaaminen on ottanut melkoisesti aikaa, vasta nyt alkaa tuntua siltä, että lomien jälkeenkin saattaa olla elämää. Kuten vähän ennustelinkin, loppuvuoden syömiset olivat kaikenmaailman kyläilyjen ja jouluherkkujen takia enemmän ja vähemmän sinnepäin, mutta mitään ihan kauheata kilokatastrofia en sentään saanut aikaan, parisen kiloa turvotusta taisin kerätä.

Vuoden alku on kuitenkin tosiaan ollut sen verran tahmeaa, että mitään kummempia tuloksia ei vielä ole tullut, vaikka melko hyvin olenkin onnistunut kunnon karppaukseen palailemaan. Samalla ja erittäin toimivaksi todetulla metodilla aion siis jatkaa, toivottavasti edes jossain vaiheessa tulee jonkunlaisia pudotuksia ihan tänne asti kirjattavaksikin.  Muun ruotuun palailun yhteydessä olen pikku hiljaa pääsemässä taas myös liikunnan makuun ja se taas on lisännyt yleistä vireyttä imukavasti. Eiköhän tämä siis tästä taas suttaannu, kunhan kaikki palaset loksahtavat paikoilleen. :)

Ai niin, tämän radiohiljaisuuden aikana blogillani oli synttäritkin! Vuosi My Big Fat Obnoxious Lifea tuli täyteen ja täytyy sanoa, että elämäntapamuutos ja siihen liittyen tämän blogin perustaminen oli kyllä yksi elämäni parhaista päätöksistä, 20 kiloa kevyempänä on huippukivaa aloitella uutta vuotta. Kiitos kaikille matkan varrella kommentoineille ja kannustaneille, toivottavasti tavataan täällä taas!

 

Huh, melkein kuukausi vierähtänyt taas viimeisestä kirjoituksesta. Mihin nämä viikot oikein karkaavat? Laihtumisrintamalla ei mitään uutisoitavaa, olen jotenkin huolestuttavasti alkanut vierottua vaa'asta. Ei sillä että se jatkuva vaa'alla ramppaaminenkaan kovin tervettä olisi, mutta pelkään, että tämä jonkinlaisessa välinpitämättömässä välitilassa leijuminen saattaa ajan kanssa johtaa tuhoisiin seurauksiin. No, perusruoka ja ruokarytmi on kuitenkin edelleen hyvin hanskassa, erikoistilanteissa kuten juhlissa yms. olen kuitenkin ollut pienten lipsahdusten suhteen alkuvuotta huomattavasti rennompi, enkä tiedä onko sekään nyt niin paha juttu. Tällä tyylillä karppaaminen ei ole alkuunkaan vaikeaa, ainoa huono puoli on, että tällä suklaansyönnillä ja näillä lipsahduksilla ei laihdu (vaikkei kyllä lihokaan), siihen vaadittaisiin vähän tiukempaa otetta.

Loppuvuosi vaan saattaa reissailun, pikkujoulukauden ja itse joulun takia olla lähes katkeamatonta erikoistilanneputkea, eli saattaa olla, että annan itselleni luvan ottaa hallitusti löysin rantein (en kyllä tiedä, että onko se mahdollista) seuraavan reilun kuukauden ja yrittää päästä tiukistelun makuun sitten taas ensi vuoden puolella uuden vuoden paremman elämän lupausten jälkimainingeissa. Tämän vuoden aikana on kuitenkin pudonnut se reilu 20 kg, eli ehkä toisaalta on ihan hyväkin antaa tilanteen tasoittua, jospa tästä muutoksesta olisi sitten pysyväksi, vaikka hidasta nyt onkin. Mieliala on kuitenkin nytkin tosi hyvä, eikä tietenkään vähiten siksi, että saan tällä viikolla viettää pitkän viikonlopun hyvien ystävien kanssa kaupunkilomaillen. Toivottavasti reissusta tulee hauska ja rentouttava!

Samoissa lukemissa aina vaan. Myönnettäköön, että ihan hirveästi en kyllä ole laihtumisen eteen ponnistellutkaan, olo on ollut vähän saamaton ja pimeitä ja märkiä iltoja on tullut kulutettua vähän turhan paljon lämpimässä sohvannurkassa. Flunssalta ja muilta taudeilta olen onneksi säästynyt, mutta siltikin tuntuu väsyttävän aivan liikaa. Lisäksi tumma suklaa maistuu tällä hetkellä vähän turhan hyvältä, mutta mitään lakkoja ja rajoituksia en haluaisi asettaa, koska kokemuksesta tiedän, että niistä ei hyvää seuraa. Paino ei kuitenkaan rennommasta otteesta huolimatta ole noussutkaan, eli olen ajatellut olla itselleni armollinen ja antaa ajan tehdä tehtävänsä, eiköhän sitä tästä pian innostu taas vähän skarppaamaankin. Ruokavalion perusteet on kuitenkin tiukasti karppilinjalla, se tuntuu tulevan nykyään onneksi jo ihan selkäytimestä.

Onneksi elämä alkaa näyttää muutaman ankean harmaan viikon jälkeen vähän valoisammalta taas. Olen saanut vihdoinkin hoidettua joitakin aivan liian kauan roikkuneita asioita eteenpäin ja mukavana bonuksena, kuin vahingossa kalenteri on marraskuun kohdalta täyttynyt niin, että melkeinpä joka viikonloppuna on luvassa jotain mukavaa puuhaa. Sen ajatuksen voimalla luulisi jaksavan rämpiä loput tästä tuskaisimman pimeästä ajasta. :)

Huh, viikkojen jumituksen jälkeen vaa'an lukema nytkähti edes muutaman sata grammaa oikeaan suuntaan. Painoa nyt 95.4 kg, viimeisestä kirjatusta lukemasta pudotusta vaivaiset 0.4 kg.


Heräsin tänään ajoissa, kävin pitkällä kävelyllä ihanassa syysauringossa ja nautiskelin ajatuksesta, että edessä oli vielä pitkä sunnuntaipäivä. Se ihanuus vaihtuikin sitten ihan muuksi, iltapäivästä alkaen on särkenyt päätä, kuumottanut otsaa ja aristanut kurkkua. Toivottavasti säästyn kunnon flunssalta, ei vaan millään huvittaisi sairastaa :/.

Eilen päättynyt viikko kasvissyöjänä sujui ongelmitta, mutta pakko on myöntää, että tänään syömäni metwurstin siivu maistui kyllä hyvälle sekin... Metwurstia lukuunottamatta olen muuten tänäänkin jatkanut vielä puolivahingossa kasvissyönnillä, ruuaksi söin nimittäin eilisestä kokkailusta jäänyttä tofukasvispataa. Kylmäsavustetusta tofusta muodostui loppujen lopuksi melko lailla omasta päästä sävelletty tomaattinen kesäkurpitsa-paprika-tofu -paistos ja kyllähän sitä söi.


Maussa ei ollut mitään vikaa, mutta ruuan suhteen erittäin ennakkoluuloisella luonteellani oli vähän vaikeuksia suhtautumisessa aivan makkaralta tuoksuneeseen tofuun... Jotenkin se oli vain määrittelemättömällä tavalla outoa, mutta voin kyllä ajatella ostavani sitä toisenkin kerran. Ja eilistä pataa tuli niin iso satsi, että sitä on hiukan pakkasessakn, joten ainakin kerran pari sitä tulee vielä väkisinkin syötyä :).

Kasvisviikon ehdottomasti paras makuelämys oli ex tempore ja omasta päästä repäistyllä ohjeella tehty kasvissosekeitto. Aineksina oli kasvisliemessä kypsennetyt keko kukkakaalia, pari porkkanaa ja iso punainen paprika,  jotka soseutin, maustoin suolalla ja valkopippurilla ja lisäsin sekaan reilun köntin mustaa koskenlaskijaa. Nautiskelin soppani raejuuston (se Lidlin rasvaisempi versio) kanssa ja kyllä olikin hyvää, ihanaa samettista talviruokaa. Olen kyllä aina tykännyt kasvissosekeitoista mutta ennen niiden pääraaka-aineena on ollut peruna ja nyt tuli testattua, että kukkakaali toimii perustana vähintään yhtä hyvin. Entisenä kaalinirsoilijana olen iloinen, että kukka- ja parsakaali maistuvat molemmat nykyään suorastaan hyvältä. Pitää siis antaa tofullekin vielä uusia mahdollisuuksia, tiedä vaikka päätyisi suosikiksi sekin.

Viikon kasvissyöntikokemusta viisaampana ajattelin nyt tähdätä siihen, että söisin ainakin 1-2 kertaa viikossa pääruuaksi kasvisruokaa. Vielä jäi monta hyvää reseptiä kokeilematta!

Jossain netin syövereissä törmäsin ideaan viettää eläinten viikko 4.-10.10. kasvissyöjänä. Ympäristövaikutuksiltaan viikko kasvissyöjänä on kyllä lähinnä näpertelyä ja vähän kaksinaismoralististakin, mutta päätin silti ottaa haasteen vastaan. Syitä oli moniakin, suurimpana ehkä se, että kaipasin vähän uutta kokkausinspiraatiota ja tästähän sain hyvän syyn tutkailla uusia reseptejä. Lisäksi on kivaa opetella käyttämään kasviksia aina vaan enemmän ja uusilla tavoilla, ehkä myös enemmän ihan sitä liharuokaa korvaamaan. Karppaus sinänsä on kyllä jo lisännyt huomattavasti kasvisten käyttöäni, erilaiset salaatit ja kasvislisäkkeet ovat onneksi arkipäivää nykyään.


Toinen iso syy lähteä mukaan oli se, että halusin nähdä, kuinka kasvissyönti karppina onnistuu ja lisäksi vähän hälventää niitä ennakkoluuloja, joiden mukaan karpit syövät aina järkyttäviä määriä lihaa. Tietenkin joitain yksittäisiä lihahirmuja on (kuten varmasti ei-karpeissakin), mutta oikeastihan karpille suositeltu proteiinimäärä vastaa ihan virallisten suositusten mukaista proteiinimäärää. Omalla kohdallanikin olen huomannut, että lihansyönti ei ole ainakaan lisääntynyt karppailun myötä, koska juuri ne lisäkkeet ovat nykyään huomattavasti monipuolisempia ja ruokaisampiakin entiseen perunaan tai pastaan verrattuna.

Munat ja maitotuotteet kuitenkin pidän tämänkin viikon ajan ruokavaliossa, ilman niitä homma vaatisi nimittäin jo huomattavasti enemmän paneutumista ja mielikuvitusta. Tähän mennessä lihaton elämä on sujunut kyllä hyvin, ruokalistalla on ollut erilaisia salaatteja, mozzarellapitsaa karppipohjalla, kasvismunakasta, kasvispaistosta ja tänään vuorossa varmaankin kasvissosekeittoa. Kotona on myös paketti tofua, jota ajattelin tämän viikon aikana koittaa valmistaa ensimmäistä kertaa elämässäni. Vielä pitää vaan etsiä vähän ohjeita ja vinkkejä, jotta lopputuloksesta tulisi niin hyvä, että tofukokemus ei jäisi samalla viimeiseksi :).

Kylmät ja pimeät illat, useampana iltana kylässä käväissyt vähän kuumeinen olo ja pahemman kerran jumittava paino ovat yrittäneet vetää mielen matalaksi, mutta onneksi olen onnistunut jollain lailla vastustamaan. Hyvänä apuna ovat olleet upea ruska ja jokunen todella kaunis ja aurinkoinen syyspäivä.


Viikkokaupalla samoissa pyörineet painolukematkaan eivät onneksi ole saaneet aivan toivottomaksi ja nyt viikonloppuna paino käväisi pitkästä aikaa jopa muutaman sata grammaa edellistä ylöskirjattua lukemaa alempana. Toivoa siis on, vaikka hitaasti tämä nyt tuntuukin etenevän. Ruoka on pysynyt hyvin karppilinjalla, samoin herkuttelukin, ainoa vika vaan on siinä, että sohvannurkassa löysäillessä on tainnut tulla herkuteltua vähän liikaa. Toisaalta eipä se paino tällä konstilla ole kuitenkaan noussutkaan, eli ei tässä mitään hätää ole. Kunhan saan vähän tumman suklaan maistelua ja muuta karppiherkuttelua kuriin, niin tuloksiakin saattaisi taas tulla. Yhtenä kompastuskivenä on ollut omenanhimoissani kehittelemäni omppujälkkäri, johon olen huolestuttavasti koukuttunut. Allergian takia en siis voi omppuja sellaisenaan syödä, mutta hätä keinot keksii:

Mikä siinä onkin, että vaikka viikonlopun suunnitelmissa ei ole mitään sen kummempaa, niin mieliala perjantaina on aina kuitenkin jotenkin tavallista korkeammalla. Kai se on vaan aina niin kiva hengähtää ihan omaan tahtiin pari päivää sen arkisen paahtamisen välillä.  Olo on tällä viikolla ollut suurimmaksi osaksi inhottava ja turvonnut mutta loppuviikkoa kohden on onneksi helpottanut. Tänään aamulla vaaka näytti 95.8 kg, eli puoli kiloa pudotusta reilun viikon takaisesta.