Käväisin paikallisessa ekokaupassa ihmettelemässä ja törmäsin itselleni uuteen tuttavuuteen, kookosjauhoon. Jauho on valmistettu kookosmaltosta, joka on kookosöljyn puristamisen jälkeen kuivattu jauhettu.

 

 

Kookosjauho on hyvin hienojakoista, kuitupitoista ja jauhoksi kohtuullisen vähähiilihydraattista. Lisäksi hiilihydraattien määrä suhteessa vehnäjauhoihin on huomattavasti pienempi siksikin, että kookosjauhoja käytetään ilmeisesti vain murto-osa (ilmeisesti noin 25-30 %) siitä määrästä, mitä vehnäjauhoja vastaavassa ohjeessa käytettäisiin. Tämä kompensoi kivasti myös kookosjauhojen kohtuullisen korkeaa hintaa. Sitkoa leipomuksiin ei tietenkään vehnäjauhojen lailla muodostu ja muutaman testileipomuksen jälkeen tarvittava jauhojen määräkin on vielä hiukan hakusessa, mutta joka kokeilukerrasta olen viisastunut ja ainakin täydellisen karppipannarin resepti alkaa olla jo aika lähellä!

Lisää tietoa kookosjauhosta löytyy ainakin valmistajan sivuilta.

Blogi ei ole päivittynyt, koska oikeastaan mitään ei ole tapahtunut. Helmi- ja maaliskuuta on sävyttänyt jonkunlainen ankea harmaus, koko elämä on ollut vaan tasaista ja tylsää eteenpäin tarpomista. Syömiset on arkena ollut lähes ok (paremminkin voisi siis olla) mutta poikkeustilanteita ja karmeita mässäilyjä on sattunut jokunen liikaa, joten vaatteet tuntuu vähän kiristävän. Vaa'alle en todellakaan ole uskaltautunut.

Onneksi nyt kevätauringon ja pitenevien päivien myötä tuntuu pikku hiljaa siltä, että energiaa laihduttamiseenkin saattaisi taas löytyä. Kaapissa odottaa parit uudet sitku-housut ja reilun kuukauden päässä häämöttää lomamatka, olisipa superkivaa, jos saisi edes toiset uusista housuista sinne käyttöön!

 

Heipä hei, pitkästä aikaa. Arkeen palaaminen on ottanut melkoisesti aikaa, vasta nyt alkaa tuntua siltä, että lomien jälkeenkin saattaa olla elämää. Kuten vähän ennustelinkin, loppuvuoden syömiset olivat kaikenmaailman kyläilyjen ja jouluherkkujen takia enemmän ja vähemmän sinnepäin, mutta mitään ihan kauheata kilokatastrofia en sentään saanut aikaan, parisen kiloa turvotusta taisin kerätä.

Vuoden alku on kuitenkin tosiaan ollut sen verran tahmeaa, että mitään kummempia tuloksia ei vielä ole tullut, vaikka melko hyvin olenkin onnistunut kunnon karppaukseen palailemaan. Samalla ja erittäin toimivaksi todetulla metodilla aion siis jatkaa, toivottavasti edes jossain vaiheessa tulee jonkunlaisia pudotuksia ihan tänne asti kirjattavaksikin.  Muun ruotuun palailun yhteydessä olen pikku hiljaa pääsemässä taas myös liikunnan makuun ja se taas on lisännyt yleistä vireyttä imukavasti. Eiköhän tämä siis tästä taas suttaannu, kunhan kaikki palaset loksahtavat paikoilleen. :)

Ai niin, tämän radiohiljaisuuden aikana blogillani oli synttäritkin! Vuosi My Big Fat Obnoxious Lifea tuli täyteen ja täytyy sanoa, että elämäntapamuutos ja siihen liittyen tämän blogin perustaminen oli kyllä yksi elämäni parhaista päätöksistä, 20 kiloa kevyempänä on huippukivaa aloitella uutta vuotta. Kiitos kaikille matkan varrella kommentoineille ja kannustaneille, toivottavasti tavataan täällä taas!

 

Huh, melkein kuukausi vierähtänyt taas viimeisestä kirjoituksesta. Mihin nämä viikot oikein karkaavat? Laihtumisrintamalla ei mitään uutisoitavaa, olen jotenkin huolestuttavasti alkanut vierottua vaa'asta. Ei sillä että se jatkuva vaa'alla ramppaaminenkaan kovin tervettä olisi, mutta pelkään, että tämä jonkinlaisessa välinpitämättömässä välitilassa leijuminen saattaa ajan kanssa johtaa tuhoisiin seurauksiin. No, perusruoka ja ruokarytmi on kuitenkin edelleen hyvin hanskassa, erikoistilanteissa kuten juhlissa yms. olen kuitenkin ollut pienten lipsahdusten suhteen alkuvuotta huomattavasti rennompi, enkä tiedä onko sekään nyt niin paha juttu. Tällä tyylillä karppaaminen ei ole alkuunkaan vaikeaa, ainoa huono puoli on, että tällä suklaansyönnillä ja näillä lipsahduksilla ei laihdu (vaikkei kyllä lihokaan), siihen vaadittaisiin vähän tiukempaa otetta.

Loppuvuosi vaan saattaa reissailun, pikkujoulukauden ja itse joulun takia olla lähes katkeamatonta erikoistilanneputkea, eli saattaa olla, että annan itselleni luvan ottaa hallitusti löysin rantein (en kyllä tiedä, että onko se mahdollista) seuraavan reilun kuukauden ja yrittää päästä tiukistelun makuun sitten taas ensi vuoden puolella uuden vuoden paremman elämän lupausten jälkimainingeissa. Tämän vuoden aikana on kuitenkin pudonnut se reilu 20 kg, eli ehkä toisaalta on ihan hyväkin antaa tilanteen tasoittua, jospa tästä muutoksesta olisi sitten pysyväksi, vaikka hidasta nyt onkin. Mieliala on kuitenkin nytkin tosi hyvä, eikä tietenkään vähiten siksi, että saan tällä viikolla viettää pitkän viikonlopun hyvien ystävien kanssa kaupunkilomaillen. Toivottavasti reissusta tulee hauska ja rentouttava!

Samoissa lukemissa aina vaan. Myönnettäköön, että ihan hirveästi en kyllä ole laihtumisen eteen ponnistellutkaan, olo on ollut vähän saamaton ja pimeitä ja märkiä iltoja on tullut kulutettua vähän turhan paljon lämpimässä sohvannurkassa. Flunssalta ja muilta taudeilta olen onneksi säästynyt, mutta siltikin tuntuu väsyttävän aivan liikaa. Lisäksi tumma suklaa maistuu tällä hetkellä vähän turhan hyvältä, mutta mitään lakkoja ja rajoituksia en haluaisi asettaa, koska kokemuksesta tiedän, että niistä ei hyvää seuraa. Paino ei kuitenkaan rennommasta otteesta huolimatta ole noussutkaan, eli olen ajatellut olla itselleni armollinen ja antaa ajan tehdä tehtävänsä, eiköhän sitä tästä pian innostu taas vähän skarppaamaankin. Ruokavalion perusteet on kuitenkin tiukasti karppilinjalla, se tuntuu tulevan nykyään onneksi jo ihan selkäytimestä.

Onneksi elämä alkaa näyttää muutaman ankean harmaan viikon jälkeen vähän valoisammalta taas. Olen saanut vihdoinkin hoidettua joitakin aivan liian kauan roikkuneita asioita eteenpäin ja mukavana bonuksena, kuin vahingossa kalenteri on marraskuun kohdalta täyttynyt niin, että melkeinpä joka viikonloppuna on luvassa jotain mukavaa puuhaa. Sen ajatuksen voimalla luulisi jaksavan rämpiä loput tästä tuskaisimman pimeästä ajasta. :)