Hormonihuuruissani päädyin viikonloppuna leipomaan (onneksi sentään pienen) mutakakun. Siitähän saa hyvinkin karpin version käyttämällä tummaa suklaata, makeutusainetta ja mahdollisten jauhojen tilalla vaikkapa mantelijauhetta, mutta silti, kokonainen kakku jääkaapissa ja vain minulle, ei ehkä kovin hyvä. Kakun leipomiseen johtanut ajatuskulku oli kai joku sellainen, että pitäähän sitä hyvältä kuulostanutta ohjetta testata, jotta tietää, että kehtaisiko sitä ehkä joskus vieraillekin tehdä ja tarjota. Jotta nyt olisi sitten kyllä hyvin onnistunutta kakkua, mutta ei niitä vieraita näköpiirissä. Anyone?


Kakku on onneksi niin tujua tavaraa, että ei sitä ihan hirveästi pysty kerralla syömään. Hyvä niin, koska kyllähän siinä tummassakin suklaassa makeutta on, eli ei sitä kakkua karppiudesta huolimatta mitenkään rajattomasti voisi popsiakaan. Tänään taidan vielä kerran herkutella jälkkäriksi kakkupalalla ja loput päätyköön sitten pakkaseen odottelemaan niitä vieraita.